Tietokirjailija Jani Kaaro etsi metsässä valkovuokkoja, kun luokkakaverit menivät Linnanmäelle
Tietokirjailija Jani Kaaro saapui Anton Vanha-Majamaan vieraaksi Radio Helsingin iltapäivään puhumaan kirjoittamisesta ja tieteestä. Kaaron uusi esseekokoelma Kauniimpi maailma (WSOY) ilmestyi maaliskuun puolivälissä. Sen tekstit käsittelevät rahaa, unia ja kuolemaa, onnea ja onnettomuutta. Kaaron sanoin ”pysyvämpiä ja ikuisempia aiheita”.
Yksi aiheista on uni, joka on Kaaron mukaan nykypäivänä ylimedikalisoitu. Unen terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja siihen suhtaudutaan terveysnäkökulmasta: puhutaan REM-unesta ja valveunesta ja siitä, kuinka paljon unta tarvitaan jotta keho toimii kunnolla ja solut uusiutuvat.
Kaaron mielestä ihmisten pitäisi vallata uni takaisin itselleen ja luoda siihen henkilökohtainen suhde. Ajatella sitä matkana omaan sisäiseen maisemaan.
”Nykyään nukkuminen ja uni on paras ystäväni, jota en suorastaan malta odottaa. Kohtelen sitä kuin persoonaa. Että jes, täältä tullaan!”
Kaaron mielestä tiede on aika helppoa, menetelmät vaan ovat vaikeita. Haastattelussa hän kertoi kahdesta akateemisesta meriitistään, joista toista on kuvailtu niin ”villiksi”, ettei sitä olisi kukaan tutkija voinut keksiä. Lukion aikanaan kesken jättänyt Kaaro on julkaissut siihen liittyvän tekstin akateemisessa NeuroReport-julkaisussa.
Tieteen pariin Kaaro päätyi jo varhain. Kutosluokalla järjestettiin Linnanmäelle luokkaretki, jota hän odotti innolla. Päivää ennen matkaa Kaaro löysi kuitenkin kirjastosta kirjan nimeltä Pohjolan kasvit, jossa oli kuvia valkovuokosta, kevätpiiposta ja muista kasveista.
”Katsoin kuvia ja ajattelin, että mun on pakko löytää nuo. Seuraavana päivänä en lähtenytkään Linnanmäelle, vaan menin metsään koko päiväksi. Enkä löytänyt yhtään mitään.”
Kuuntele podcast!