Identiteettipolitiikan kritiikki on ollut feministisissä keskusteluissa tapetilla jo pidemmän aikaa. Esimerkiksi monia vähemmistöihin kuuluvia aktivisteja on moitittu niin sanottuihin sorron olympialaisiin osallistumisesta, joissa kamppaillaan eniten sorretun aseman saamisesta. Mutta olisiko sittenkin osuvampaa kohdentaa kritiikki sorrettujen vähemmistöjen sijasta woke-kulttuuriin, jossa pääosin etuoikeutetut aktivistit kilvoittelevat siitä, kuka on kaikista eniten hereillä ja nopein reagoimaan uusiin pöyristyttäviin skandaaleihin internetissä? Woke-kulttuurin ohella jaksossa keskustellaan myös vanhenemisesta, ihonhoidosta, reikihoidoista – ja fasismin noususta.

Jaksossa mainitut tekstit ja fiilistelyt

Artikkelit:

Amanda Hess: Earning the ’Woke’ Bagde. The New York Times Magazine, 19.4.2016.

Maya Binyam: Watching the Woke Olympics. The Awl, 5.4.2016.

Mikko Mäki: Kun tekijästä tulee itse taideteos. Taide, 3/2019.

Camille Auer: Vähemmistöpositioita käsittelevä taide ei ole ”identiteettipolitiikkaa”. Edit – Taidemedia, 26.11.2019.

Sarjat:

Watchmen (HBO)

The Crown (Netflix)

Kirjat: 

Kukkonen, Pajunen, Sarpila & Åberg (toim.) Ulkonäköyhteiskunta. Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa. Into.

Liv Strömquist: Den rödaste rosen slår ut. Galago.